Tein kokeeksi hemmetinkokoisen kirjan, ihan vain nähdäkseni, kuinka ison osaisin tehdä ja pysyisikö se koossa. Kirjasta tuli yli neljä senttiä paksu (mitta ilman kansia). Upea tapa säilyttää kilo paperia, mutta mitä ihmettä tällä tekee? En raaski täyttää sen sivuja millään - mikä juttu tahi piirtämys jatkuisi moisen lohkareen verran? Saa vapaasti lunastaa tämän pois, kuka keksii käyttöä ;)

Kannen koristeet ovat oma keksintöni - siipaleita venäläisen merkkiteoksen esipuheesta kartongilla ja ystävän lahjoittamia antiikkituolin nastoja läpi kannen. Vähän oli nastojen katkomisessa työtä, kun en omista sahaa tai muutakaan ankaraa työkalua. Katkoin ne hartiavoimin sivuleikkurilla muovipussin sisällä, jotten saisi irronnutta piikkiä silmääni. Käytännön vinkki siinä, saa matkia.

Mitä kaikkea ihanaa kirjaston poistohyllystä löytyykään - tällä kertaa kartonkikantinen mutta silti sidottu atlas (täten kiroan liimatut irtosivuiset halpakirjat rovioon - 451 f!). Se oli ehjäkin, täydellistä: kirjan voi tehdä uusiksi joutumatta kuitenkaan purkamaan ja ompelemaan sivuja. Samaisesta poistohyllystä löytyi nippu vanhoja venäjänkielisiä karttoja (ei hajuakaan, mitä seutuja ne kuvaavat ja missä tarkoituksessa). Kartat ovat ihania. No okei, eivät nämä ihan Kolumbuksen aikaisia kaunokaisia ole, mutta nättejä silti kanteen ja käytän varmaan vastakin pieneen erään vihreitä kirjoja. Kapiteelinauhana toimii ekaa kertaa tekstiilistä ja nahkanauhasta tehty pikaversio (ei ommeltu, kuten ne työläimmät).

Tämä oli jo joskus viime kesänä. Huvikseni kaadoin paria sävyä nestemäistä tussia (!) rumanharmaalle kluutille, ja heti siitä tuli mielenkiintoisempi. Ei ehkä ortodoksinen tapa, mutta ei se ainakaan käsiin ole väriä päästänyt. Kokeilin samalla myös kohokuviota kanteen, tuohonhan voisi periaatteessa yrittää asetella jotakin pientä kuvaa keskelle... Kirjan sivut ovat haalean violetit, ja yleisväritys on, jos se kenellekään tänne eksyjälle mitään sanoo, "Teldrassir". Kapiteelinauha silkkilankaa.

Loppukevennykseksi nämä tyypit.

Vihreä ja ruskea ovat ihan itse marmoroitua paperia, suojavahattu kirjanteon lopuksi mehiläisvahalla. Lintuaiheisessa on taustalla elefantenhaut-paperia, jota on piristetty tussiroiskeilla, jotka on osittain pesty pois. Lintu ja vihreä ovat A5-kokoisia, ruskea n. 11 x 20 cm.

Kapiteelinauhat napinläpisilkkiä. Ruskean kirjan sivut ovat vaalean persikan sävyiset, muissa luonnonvaaleat.

Alla lähikuva mustekirjaillusta paperista.

Vähemmän onnistunut musteroiskepaperi päätyi oman oranssin kirjan kanteen - ja kun on oma, voi laittaa ruutupapereita sekaan ja jättää sivut leikkaamatta siistiksi ;)

Näitä tein myös pää sauhuten joulun alla, esittelen muutaman...

Aikomus on ihan pian laittaa tänne myös isoista kirjoista kuvia, sitä odotellessa!

Pitkästä aikaa päivää! Tällaisia pienenpieniä korvakorukirjoja olen tehnyt lähiaikoina - tai siis joulun alla lahjoiksi ja tilauksina. On se kumma, kun kirjastontädit tahtovat pieniä kirjoja itselleen...

Lisää uusia oppeja koululta.

Uusia oppeja koululta.

Tämän linkin taa ovat koottuna viimeiset palikkakirjani. Seuraavista tulee sitten monimutkaisempia. Tieto lisää tekemisen kestoa - vanha viidakon sanonta.